Ympäristö vaikuttaa eliöiden elinmahdollisuuksiin

Tieteenlaji, joka tutkii eliöiden suhdetta ympäristöönsä, sanotaan ekologiaksi. Ekologian yksi keskeisimmistä tavoitteista on selvittää muutoksien syntyperät ja niiden seuraukset. Ekologia myös tuottaa tietoa muille, aineiden kiertokulusta luonnossa. Aineiden kiertokulun seurauksena on helpompi ymmärtää, miksi fossiilisten polttoaineiden palamistuotteet ovat haitallisia.

Kyseisen tieteenalan tutkimus voi kohdistua: a) jonkin tietyn alueen yksittäiseen lajiin (ja sen elämisen ehtoihin), eli lajin ekologiaan tai b) saman alueen kaikkiin lajeihin ja erilaisten ympäristötekijöiden kohdistamaan vaikutukseen, josta käytetään myös nimitystä yhteisö- tai ekosysteemiekologia.

Eliöiden elinympäristö koostuu kahdenlaisista ympäristötekijöistä: abioottisista ja biottisista. Abioottisiin ympäristötekijöihin kuuluvat kaikki fysikaaliset ja kemialliset ympäristötekijät, esimerkkinä lämpötilat tai veden laatu. Bioottisia ympäristötekijöitä ovat taas kaikki elolliset ympäristötekijät, kuten esim. pedot tai ravinto.

Ekolokero -käsitteenä tarkoittaa sitä, että jokaisella eliöllä omassa elinympäristössään on oma asemansa tai tehtävä. Ekologista lokeroa kuvataan välillä ympäristötekijöiden avulla, näitä ympäristön mahdollisuuksia tai ominaisuuksia kutsutaan myös ympäristöresursseiksi, joita ovat mm. ravinto, valo, vesi ja kasvualustan ravinteikkuus. Jokainen laji hyödyntää omalla tavallaan ympäristöresursseja. Jos alueella on kilpailevia eliöitä, alueella elävien lajien on pakko kaventaa omaa ekolokeroaan.

Nämä ympäristötekijät (abioottiset ja biottiset) vaikuttavat tietenkin myös lajin levinnäisyyteen, koska lajin kannattaa levittäytyä sellaisille alueille, joilla ne pystyvät elämään. Näitä vaatimuksia kutsutaan elinpaikkavaatimuksiksi. Lajeilla voi olla myös mm. maantieteellisiä esteitä levittäytymisen kannalta.

Tosin lajin täytyy pystyä selviytymään myös epäsuotuisissa olosuhteissa. Osalle lajeista on kehittynyt erilaisia keinoja selviytyä esim. talvesta: karhut nukkuvat talviunta, siilit ovat talvihorroksessa ja käärmeet vaipuvat kylmähorrokseen säästäkseen energiaa.

Tässä vielä luokittelu erilaisista ympäristötekijöistä:

• fysikaalisia: hiekkamyrsky, pakkanen, tulva, helle, sumu, salamanisku, metsäpalo, tuuli, routa, maaperän karkeus & kuivuus
• kemiallisia: hapan sade & maaperän ravinteikkuus
• bioottisia: loinen, home, virustauti, peto, ravinto & suojaava kasvipeite