Alueen lajien populaatiot muodostavat eliöyhteisön

Erilaisten lajien välillä ja myös saman lajin edustajien (eli yksilöiden) välillä ilmenee kilpailua esimerkiksi ravintopaikoista. Yleensä tällaista kilpailua esiintyy, kun kahden lajin välillä on käytössä yhteisiä ympäristön resursseja. Kahden lajin kesken käytävä kamppailu voi olla huomaamatonta, tosin se voi esiintyä myös todella isoja kahakoita. Lajit joiden populaatiot ovat elinvoimaisempia ja pystyvät lisääntymään tehokkaammin ovat kilpailukykyisempiä, kuin lajit jotka eivät ole elinvoimaisempia ja eivät pysty lisääntymään yhtä tehokkaasti.

Lajien väliseen kilpailuun vaikuttavat lajien ekolokerot, mitä vähemmän ne muistuttavat toisiaan, sitä vähemmän ne joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa. Kamppailun häviäjä, joutuu yleensä väistymään ja häipymään toiselle alueelle. 

Eliöyhteisössä kasvit ovat omavaraisia, koska ne saavat yhteyttämällä tarvitsemansa energian - auringon valosta. Laidunnus tarkoittaa sitä, että kasvinsyöjät syövät kasvista vain tietyn osan, jotta se pystyy kasvamaan. Kasveja on niiden kuluttajiin verrattuna moninkerroin enemmän biomassalla mitattuna (eli eloperäisellä aineen määrällä mitattuna), koska kasveja syövät eläimet syövät vain elinalueellansa olevia kasveja. 

Pedot ovat eläimiä, jotka tappavat elääkseen. Osa pedoista käyttää vain yhtä saaliseläinlajia, eikä näin tunkeudu ravinnon hankinnassa muiden petojen reviireille. Yksi petoeläimistä on lumikko, jonka kannanvaihtelut ovat riippuvaisia peltomyyristä ja niiden runsaudesta. 

Loissuhde on kahden lajin välillä oleva suhde, jossa laji eli loinen elää toisen lajin eli isännän kustannuksella. Tyyppillistä tälle suhteelle on se, että isäntä ei kuole heti loisen saavuttua, vaan loinen hankkii isännältään saamallaan energialla itselleen jälkeläisiä. Loisten määrä on suuri, kun isäntälajin kanta on tiheä. 

Symbioosi tarkoittaa lajien elämistä kiinteässä vuorovaikutuksessa toinen toisensa kanssa. Jos molemmat eliöt hyötyvät yhdessä elämisestä, kutsutaan sitä termillä mutualismi. Mutualismi voi olla ehdollista (lajit voivat elää itsenäisestikin) tai ehdotonta (toisen tai molempien lajien elinehto). Esimerkki ehdottomasta mutualismista voisi olla tällainen: trooppisissa sademetsissä elävien kasvejen ja niitä pölyttävien hyönteisten suhde. Pöytävieraiksi kutsutaan sellaisia eliöitä, jotka ovat hyötyviä osapuolia.

Hajottajat ovat eliöryhmä, jotka hyödyntävät kuolleita eliöitä. Hajottajiin kuuluu raatoja syövät nisäkkäät, linnut ja useat selkärangattomat, kuten kovakuoriaiset ja kaksisiipiset hyönteiset.

Yhdessä lajissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat toisiin lajeihin. Ilmiötä jossa tietyn lajin muutos vaikuttaa toisen lajin muuttumiseen, kutsutaan nimellä rinnakkais- eli koevoluutioksi.

Miksi ja millä tavoin petopopulaatio on saalispopulaation kannalta tarpeellinen? Pedoista on se hyöty saalispopulaatioille, että niiden kanta ei pääse kasvamaan liian suureksi ja näin ollen viemään elintilaa saalispopulaation lajeilta. Pedot syövät saalispopulaation yksilöitä, jotka eivät voi enää lisääntyä ja viedä elintilaa muilta saman lajin edustajilta. Kun saalispopulaatio pienenee, sit pedotkin vähenevät ja toisin päin: kun saalispopulaatio kasvaa, pedot lisääntyy.