Noin 400 miljoonaa vuotta sitten otsonikerros vahvistui ilmakehän happipitoisuuden kasvaessa nykyiselle tasolle (20%). Tästä syystä UV-säteilyn määrä oli laskenut elämän kannalta turvalliselle tasolle, josta seurasi maan valloitus.
Sammaleet edustivat kasvikuntaa kosteilla ja vain kosteilla alueilla, joilla ne pystyivät elämään. Tästä johtuen ensimmäiset maalle kokonaan sopeutuneet kasvit olivat sainikkaiset, jotka ovat rakenteeltaan monimutkaisia itiökasveja. Sainikkaiset kehittyivät noin 400 miljoonaa vuotta sitten ja niistä kehittyi monimuotoinen ryhmä, joka johtui taas suotuisista elinoloista: todella lämmintä ja kosteaa.
Maalla elävien kasvien rakenteen oli siis pakko muuttua toisenlaiseksi, kuin vedessä elävien kasvien: veden ja ravinteiden ottaminen. Nämä kasvit ottavat veden (ja sen mukana tulevat ravinteet) juurikarvoillaan maasta. Sen jälkeen aineet kulkeutuvat johtojänteitä pitkin kasvin ylempiin osiin, joissa suurin osa vedestä haihtuu. Tätä ilmiötä jossa vesi nousee kasvin vartta pitkin, kutsutaan kapillaari-ilmiöksi.
Sainikkaisten ja sammaleiden jälkeen maalle alkoi nousta eläimiä. Ensimmäisiä maalla eläneitä selkärankaisia eläimiä olivat sammakoeläimet, mutta ihan ensimmäiset maalla eläneet eläimet olivat niveljalkaiset, jotka muistuttavat hyvin paljon tuhatjalkaisia tai skorpioneja.
Noin 250 miljoonaa vuotta sitten maapallolla ilmasto kuivui merkittävän paljon, jolloin luonnonvalinta ryhtyi suosimaan uusia eliöryhmiä. Lopulta sammakkoeläimistä kehittyi matelijoita, joiden tukiranka oli kehittynyt maalla elämiseen soveltuvammaksi. Juuri samaan aikaan matelijoiden kanssa, kehittyivät paljassiemmeniset kasvit esimerkkinä käpypalmu.
Samaan aikaan maalla elivät myös matelijoista kehittyneet hirmuliskot, joilla olivat maapallon valtiaita, kunnes n. 65 miljoonaa vuotta sitten nämä kammottavat otukset hävisivät maapallolta. Teorioita tästä massasukupuutosta on monia, mutta kaikkein suurin todennäköisyys on maapallon keskilämpötilan laskulla alhaisemmalle tasolle, jonka oli todennäköisesti aiheuttanut meteoriitti, joka oli iskeytynyt maapallolle. Tämän iskun seurauksena taivaalle ilmestyi pölypilvi, joka peitti auringon ja näin ollen esti valon kulkeutumisen maapallolle.
Muuntelun avulla hirmuliskoista kehittyi alkeisia nisäkkäitä. Nisäkkäiden, lintujen ja koppisimenien huimaavan nopea evoluutio alkoi. Nisäkkäitä tunnetaan nykyään 4 600 lajia. Nisäkkäät jaetaan myös kahteen ryhmään: nokkaeläimiin ja varsinaisiin nisäkkäisiin.
Eliömaailman kehitys on nopeutunut kiitos mutaatioiden, joka toimii hyvänä aasinsiltana maapallon geologiseen historiaan. Maapallon geologisen historian aikakausien välille on vedetty raja (kun on tapahtunut merkittävä massasukupuutto tai eliömaailman kehitys on harpannut eteenpäin, jonkin uuden rakenteellisen muutoksen ansiosta), näin ollen se on jaettu neljään aikakauteen: elämän esihistoriallinen aika (prekambrinen), elämän vanha aika (paleotsooinen), elämän keskiaika (mesotsooinen), elämän uusi aika (kenotsooinen).
Järjestä seuraavat eliöryhmät sen mukaan, missä järjestyksessä ne ilmestyivät maapallolle: matelijat, alkueliöt, sienieläimet, arkit, koppisimeniset kasvit, sammakkoeläimet, nisäkkäät, kalat, niveljalkaiset, paljassiemeniset kasvit, linnut.
Oikea järjestys: arkit, alkueliöt, koppisimeniset kasvit, sienieläimet, niveljalkaiset, kalat, sammakkoeläimet, matelijat, paljassiemeniset kasvit, nisäkkäät, linnut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista.